21/08/2026
MUDAN, HIEKAN JA TOIVON SINFONIA – VIIKKO RAPORTTI SALA-OJAREMONTISTA
Kun päätös salaojaremonttiin ryhtymisestä tehtiin, kukaan ei osannut täysin varautua siihen visuaaliseen ja henkiseen muodonmuutokseen, jonka kotipiha kokisi.
Kaikki alkoi raskaan kaluston invaasiolla. Pihaan ilmestynyt Yanmar-kaivinkone ei ainoastaan kokenut tehtäväkseen kaivaa maata, vaan se päätti muotoilla maisema-arkkitehtuurin täysin uusiksi.
Kaivuutyön seurauksena talon seinustalle muotoutui syvä ja kapea juoksuhauta, joka tarjoaisi erinomaisen suojan naapuruston katseilta – ja jonka pientareelle pystyyn jätetty lapio toimii hiljaisena muistomerkkinä ihmisen ja luonnon välisestä taistelusta.
Remontin edetessä saavutettiin odotetusti kriittinen "pohjakosketus". Syvänteen pohjalle kertyvä vesi ja liete tekivät työmaasta ajoittain trooppista rämettä muistuttavan elämyspuiston.
Talon sokkeli puettiin tyylikkään mustaan patolevyyn – antamaan talolle kaivattua renessanssihenkistä goottilookia – ja juoksuhauta vuorattiin puhtaanvalkoisella suodatinkankaalla, mikä toi kaivannolle erehdyttävästi jättimäisen muumionhaudan ilmeen.
Kankaan ja muovin suojiin saatiin viimein asennettua itse pääosanesittäjät: mustat, rei’itetyt salaojaputket sekä pystyyn nousevat tarkastuskaivot, jotka seisovat nyt montussa ylpeinä kuin moderneina monumentteina.
Lopputuloksena on työmaa, joka on käynyt läpi kaikki mahdolliset olomuodot kuivasta pölystä juoksevaan mutaan ja lopulta kerroksittain rakennettuun sepeli- ja eristekokonaisuuteen. Putket ovat paikallaan, kangas suojaa ja maa alkaa pikkuhiljaa tasoittua.
Enää puuttuu vain hiekkavuorten lopullinen katoamistemppu ja sen varmistaminen, että vesi tosiaankin virtaa sinne, minne sen kuuluukin.